Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn Älä riko hoitajaasi- kampanja nostaa esiin terveydenhuollon työntekijöiden työssään kohtaaman väkivallan ja uhkailujen kohteeksi joutumisen ja pyrkii kannustamaan työntekijöitä ilmoittamaan näistä tilanteista entistä herkemmin. Älä riko hoitajaasi -julisteet koristavat monen terveydenhuollon yksikön seiniä, mutta valitettavasti nämä julisteet eivät riitä estämään väkivalta- ja uhkatilanteiden syntymistä.

Tällä viikolla Lounais-Suomen poliisilaitos julkaisi tiedotteen terveydenhuollon työntekijöitä Salossa ja Turussa uhkailleista miehistä. Tiedotteessaan poliisi myös muistuttaa että terveydenhuollon työntekijä tai työnantaja ei saisi hiljaa hyväksyä mustelmia tai ahdistusta esimerkiksi akuuttiin hoitotyöhön kuuluvana palkanlisänä.

Viimeinen lause kiteyttää mielestäni hyvin sen, mitä olen itse jo pitkään pohdiskellut. Hoitajana olen itsekin joutunut kohtaamaan väkivaltaa työssäni, olen saanut mustelmia ja ruhjeita, hiuksiani on revitty, on lyöty, syljetty päälle, tartuttu kiinni ja uhkailtu, jopa aseella. Ja hoitajana olen itse hyväksynyt väkivallan esiintymisen yhtenä työn varjopuolista. Olen miettinyt, että ehkäpä erityisesti meillä hoitajilla on voimakas tarve ymmärtää toista ihmistä. Pitää ymmärtää, että potilasta harmitti tai pelotti. Tai että hänellä on ollut huono lapsuus ja karu aikuisuus..Tai väkivaltaan syyllistynyt potilas oli ehkä sekava, ja se johtui kenties jopa lääkkeistä jotka hänelle aiemmin annoin. Tarpeeksi asiaa pyöriteltyäni, huomaan, että yht'äkkiä minä olenkin itse syyllinen väkivaltatilanteen syntymiselle. Tarpeeksi moneen kertaan itsetutkiskelun läpikäyneenä ja omat haavani hiljaa parannellen olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että ehkäpä vika ei olekaan aina minussa..

Itsekeskeisessä kulttuurissa monella asiakkaallakin olisi peiliin katsomisen paikka. Kuukausia vanhaa vammaa tai oiretta lähdetään hoidattamaan akuuttipäivystykseen silloin kun ajankohta itselle parhaiten sattuu sopimaan, viis siitä, että paikka ja aika on täysin väärä. Yritetään ehkä jopa tilata ambulanssi siinä uskossa,että sillä pääsee jonon ohi. Ikävää, että ambulanssi ei kuitenkaan ole kuin taksi ja hätäkeskus toimi kuten taksikeskus ja lähetä aina tilauksesta autoa. Monella tuntuu olevan mielikuva, että veroja maksamalla syntyy oikeus valita palvelujen aika ja paikka täysin vapaasti, piittaamatta siitä, että ko. toiminto olisi tarkoitettu akuutisti sairastuneille, joiden hoidon aloitus ei voi odottaa seuraavaan päivään. Ja sitten kun triagen perusteella joku otetaankin jonon ohi ja vastaanotolla lääkäri puhuu huonoa suomen kieltä, eikä lääkäriltä irtoakaan sitä asiakkaan itse parhaaksi katsomaansa pkv-reseptiä, on täysin ymmärrettävää, että kokemuksen aiheuttama turhautuminen ja mielen pahoitus pitää purkaa johonkin, usein siihen paikalla olevaan hoitohenkilöstöön. Ja henkilökunta yrittää jälleen ymmärtää tätä mielensä pahoittajaa.

Työskentelin vuosia sitten pienen pätkän kotisairaanhoidossa. Lyhyessä ajassa opin tyypillisimmät kätköt, joihin ihmiset piilottavat keittiöveitsiä, retkikirveitä, viidakkoveitsiä ja käsiaseita ..omaksi turvakseen..Toisen kotona ollaan melko pitkälti sen toisen armoilla. Opin myös, että se, että iäkäs asiakkaani tähtää minua portille tullessani ikkunasta hirvikiväärillä, ei johdu siitä, että hän haluaisi minulle pahaa, vaan siitä, että hän on peloissaan. Nykyinen suuntaus, jossa päättäjät ihannoivat mallia, jossa jokainen hoidetaan omassa kodissaan niin pitkään kuin suinkin, koska jonkun näkemyksen mukaan koti on paras paikka, ei huomioi lainkaan sitä, että oma koti voi olla yksinäinen ja pelottava vankila..  Olisiko vikaa sittenkin myös järjestelmässä? Miksi pelkäävät ja yksinäiset  ihmiset pitää hoitaa omissa kodeissaan, miksi ihmiset joutuvat jonottaman liian pitkiä aikoja päästäkseen lääkärin  vastaanotolle, miksi erikoissairaanhoidon osastoja lakkautetaan kun ihmisten sairastumista ei voida estää ja tämän seurauksena syntyy jättiosastoja joissa ihmisiä makuutetaan liinavaatevarastoissa, suihkuhuoneissa ja käytävillä eikä hoitohenkilökuntaakaan ole riittävästi... Järjestelmän toimimattomuus aiheuttaa mielipahaa ja turhautumista ja tämä purkautuu hoitohenkilöstöön. Joskus palautteena, joskus uhkailuna, joskus väkivaltaisena käytöksenä.

Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset heijastuvat terveydenhuoltoon ja päihteiden käytön lisääntyminen ja mielenterveyden ongelmat näkyvät kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Mutta oikeuttaako päihtymystila tai mielenterveysongelma asiakkaan käyttämään väkivaltaa? Tarvitseeko meidän ymmärtää? En ole koskaan tehnyt rikosilmoitusta asiakkaastani/ potilaastani, sillä se ei kuulu terveydenhuollon toimintatapoihin. Perusteita tälle olisi ollut lukuisia kertoja.  Meihin on iskostettu syvälle ajatus siitä, että väkivallan uhka tulee hyväksyä osana työnkuvaa.

Nyt otsikoihin nousseet tapaukset eivät varmasti olleet viikonlopun ainoita vastaavia tilanteita. Väkivaltaa ja sen uhkaa esiintyy lähes kaikissa terveydenhuollon yksiköissä, siltä on vaikea välttyä, eikä siltä pidä sulkea silmiä. Olen iloinen siitä, että Lounais-Suomen poliisi muistutti meitä tärkeästä asiasta: Myös meillä on oikeus vaatia asiakkaita ja potilaita rikosoikeudelliseen vastuuseen väkivallasta tai sillä uhkaamisesta. Aina ei tarvitse hoitajankaan ymmärtää.

nurses-violence-in-normal.jpg